lauantai 15. helmikuuta 2014

Starcraft 2 - täytyy uskaltaa uskaltaa

Starcraft 2 oli itselleni se peli, joka minut tutustutti kilpailuhenkiseen nettipelaamiseen. Tolkutin itseeni tuntikaupalla strategiavideoita youtubesta, sekä kaikki mahdolliset pienet ja suuret turnaukset jotka vain ehdin katsomaan. Näillä eväillä pääsinkin sitten n. tuhannen pelin jälkeen lopulta timanttiliigaan (ei naureskella siellä).

Noin vuosi sitten, pian Heart of the Swarmin julkaisun jälkeen lopetin täysin Starcraft 2:n pelaamisen muiden kiireiden *köhtankkipeliköh* takia. Samalla jäi myös aiheeseen liittyvät youtubevideot sekä turnausten seuraaminen. Liekki peliin kuitenkin kyti koko ajan, jonka ansioista olen taas löytänyt 'find match'-nappulan pitkän tauon jälkeen.

Olen nyt muutaman päivän ajan pelannut ladderia materiaalia kerätäkseni vaikka olisin hyvin voinut julkaista tämän kirjoituksen heti ensimmäisen pelin jälkeen. Tässä ensimmäisessä pelissä oli parhaat esimerkit siitä mitä mielestäni kaltaiseni huonon pelaajan kannattaa ja ei kannata tehdä. Koska pystyin myöntämään itselleni että olen täysin kyvytön tässä pelissä tällä hetkellä lähdin sillä mentaliteetilla että keskityn omaan peliini enkä välitä juurikaan vastustajan touhuamisesta. Tarkkailen sitä että tuotanto ei keskeydy eikä ylimääräisiä resursseja pääse kertymään.

Vastustajallani oli erilainen sotasuunnitelma. Hän pelasi lähinnä vastauksia omiin valintoihini parhaaksi näkemällään tavalla. Teoriassahan tämä on erittäin hienon kuuloinen ajatus, mutta hopealiiga-tasoisen pelaajan ei mielestäni kannata keskittyä liikaa tällaiseen pelityyliin vaan pitää huoli siitä että oma pää pysyy puhtaana. Tässä pelissä vastustajani aloitti (hyvin myöhäisellä) bunker rushilla nähtyään että olin itse päättänyt ottaa ensimmäisenä laajennuksen. Bunkkeriin lopulta ehti yksi marine ennen kuin sain tien bunkkeriin tukittua dronella ja muutamalla zerglingillä. Tässä vaiheessa vastustajallani oli päätösten aika, jatkaisiko hän jonkinlaista häirintäpeliä vai keskittyisikö itseensä ja koittaisi minimoida vahingot. Hän päätyi ensimmäiseen vaihtoehtoon, joka oli hetken päästä tapahtunut hellion drop. Tämä(kään) hyökkäys ei päässyt itselleni juurikaan vahinkoa tekemään vastustajan kehnon kontrollin ja oman armeijani ansiosta.

Loppupeli olikin lähinnä muodollisuus. Supply-ero joukkojemme välillä oli hellion dropin jälkeen likimain 40 ja koska olin keskittynyt omaan peliini sekä käyttänyt resurssini huolella oli tämä ero vain kasvamassa koko ajan. Vastustaja koitti vielä lopuksi kerätä joukkonsa ja hyökätä suoraan päin mutta kuten olettaa saattaa, se ei tulosta juurikaan tuottanut. Pian tämän jälkeen vastustajalta kuului kohtelis 'gg' ja olin voittanut ensimmäisen Starcraft 2-pelini lähes vuoteen.

-Antti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti