Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa blogi kuin kirjoittaa jostain aivan muusta aiheesta kuin blogin olisi tarkoitus olla? Aivan totta, ihan mikä vaan muu! Kirjoitanpa kuitenkin tänään 24.02.2013 olleista pilkkikisoista joissa ylpeänä puolustin Forssan Kalaveikkojen kunniaa taistelussa Kala-Parman Kalakerhoa vastaan.
Paikkana oli kuvankaunis Lunkinjärvi Tammelan ja Forssan rajalla. Kilpailut alkoivat poikkeuksellisesti jo klo 8:30 koska järjestäjät olivat arvioineet matkustukseen kuluvan ajan niinsanotusti päin persettä. Kisat kestivät kuitenkin klo 14:ään asti kenenkään urputtamatta puolen tunnin yliajasta. Sääkin oli leuto ja lämmin, joskin erittäin pilvinen joten toukkien jäätymisestäkään ei ollut vaaraa.Heti alussa huomasin tehneeni joko-tai valinnan lähtiessäni starttipaikalta länteen kaikkien muiden lähtiessä joko itään tai suoraan järven yli kohti pohjoista. En kuitenkaan antanut tämän lannistaa mieltäni vaan talsin määrätietoisesti päin kohteeksi valitsemaani pientä lahdenpoukamaa. Koska siirtyminen jäällä olevan veden ja huonon hankikannon takia oli varsin vaivalloista kairasin kuitenkin ensimmäiset reikäni jo n. 50 metriä ennen saapustani määränpäähäni. Ensimmäiseksi purin repusta pienen kirkkaanvärisen ketjukoukun ja taistelu sai alkaa.
Valintani jäädä etäämmälle alkuperäisestä kohteestani tuntui aluksi hyvältä syönnin ollessa kohtuullinen ensimmäisen 30-45 minuutin ajan. Ylös saadut kalat olivat kuitenkin lähinnä särkikaloja joita ei punnitukseen hyväksytty. Ensimmäisen tunnin jälkeen huomasin siirtyneeni vain n. 20 metriä lähemmäs alkuperäistä määränpäätäni. Kohteenani ollut lahdenpoukama oli myös jo nyt vallattu joten suunnitelmaa oli muutettava, pian.
Tällöin päätin suunnata itsekin suoraan kohti pohjoista kuvassa näkyvää niemenkärkeä kohden (kuvassa olevaa taloa). Saavuin raskaan vaelluksen jälkeen tavoittelemalleni kohdalle ja ryhdyin kairaushommiin. Tällä kertaa aloitin kuitenkin papukaija-värisellä tapsilla ja vot! Koukku oli tuskin ehtinyt laskea järven pohjaan kun jo ahven iloisesti roikkui koukussa. Samainen kuviotoistui vielä kahdesti ja uskoin tässä vaiheessa löytäneeni SEN paikan jota kaikki muut olivat etsineet. Toisin kuitenkin oli...Kiersin samoille seuduille vielä 5-6 uutta reikää joista yhdestäkään ei noussut ainuttakaan punnitukseen kelpaavaa kalaa. Pettymyksestä huolimatta en lannistunut vaan jatkoin matkaani niemen rantaa pitkin, kairaten reikiä sinne tänne, aina joutuen tyytymään vain pohjamutaan ja järviruohoihin.
Kun kisoja oli kulunut noin kolme tuntia ajattelin ylittäväni järven niemen vieressä olleesta kapeasta kohdasta ja palaavani vastarantaa pitkin takaisin. Tässä vaiheessa kuitenkin kurkistin saaliskassiini ja huomasin oman saaliini olevan varsin laihanlainen. Viisi kappaletta ahvenia, yhteispaino n. 275-300 grammaa. Tämän jälkeen totesin että voitto taitaa jäädä haaveeksi ja päätin kuvainnollisesti nostaa jalat pöydälle ja ottaa loppuajan rennosti.Ei siis muuta kuin nortti huuleen ja hiippailemaan kohti lähtöpaikkaa omia vanhoja reikiä pitkin. Loppuaika olikin tästä johtuen varsin tapahtumaköyhää. Tupakkia paloi ja kahvia tuli juotua. Muutaman kalankin taisin paluumatkalla saada.
Lopputulokseksi tuli jotain 470:n ja 500:n gramman väliltä, ei voi muistaa tarkkaa lukua. Seurojen välisen kilpailun voitti omasta panoksestani huolimatta mahtavasti Forssan Kalaveikot päihittäen Kala-Parman hieman yli 600 grammalla molempien seurojen kymmenen parhaan saaliin yhteistuloksen ollessa yli 13 000 grammaa.
Kaikesta huolimatta, pilkkiminen on erittäin mukavaa touhua. Ensi kerralla pitää kylläkin varata litran vetävä termospullo mukaan...
